Teatterinjohtaja Kirsi Sirenin 45-vuotissanat: Aivan kuin eilen

Teatterinjohtaja Kirsi Sirenin 45-vuotissanat: Aivan kuin eilen

 

Päät olivat täynnä ideoita. Halusimme tehdä lastenteatteria ympäri vuoden, ei vain jouluisin. Tahdoimme luoda myös uutta nukketeatteria, vähän nähtyä taidemuotoa Suomessa. Käyttäisimme kaikki tuoreet teatteriohjaajakoulutuksen sekä lavastajakoulutuksen opit ja ihan omalla tavallamme. Halusimme upeaa musiikkia jokaiseen näytelmään ja tähtinäyttelijät tietenkin. Parasta lapsille!

Näin me, sisareni lavastaja Sara Siren (silloin Popovits) ja minä ohjaaja (silloin Aropaltio) tahdoimme. Espoossa oli hyvin vähän omaa kulttuuritoimintaa. Me päätimme perustaa ammattiteatterin Espooseen.

Pikavauhtia kirjoitimme tulevalle kannatusyhdistykselle säännöt. Teimme ne Nukketeatteri Vihreän Omenan ja Kom-teatterin sääntöjä mukaillen. Keräsimme kannatusyhdistykseen lastenkulttuuria lähellä olevia henkilöitä ja sovimme perustamiskokouksesta. Ystävämme Erik Seger lupautui puheenjohtajaksi. Samaan aikaan valmistimme ensimmäistä esitystä uudelle vielä nimettömälle teatterille. Luimme paljon satuja ja soittelimme näyttelijöille ja muusikoille. Kaupungin kulttuuriasiamiehen luona saimme lupauksen pienestä perustamismäärärahasta, jonka kulttuurilautakunta myönsi. Perheautooni asennettiin vetokoukku vuokrattavaa peräkärryä varten, jolla kuljetettiin lavasteita esityspaikoille. Harjoitukset alkoivat, kun olin saanut dramatisoinnin Frank Tashlinin aiheen pohjalta tarinaan ”Karhu jota ei ollutkaan” valmiiksi ja nuket ja työryhmä olivat kasassa. Sara valmisti lavasteet sekä nuket kotiateljeessaan Porkkalassa ja harjoituksia ohjasin joko siellä tai minun kodissani Haukilahdessa, tai näyttelijä Aino-Maija Tikkasen kotona Kruunuhaassa. Kaikki kävi pikavauhtia yhtä aikaa kuumeisen oman teatteritilan metsästyksen kanssa. Pienet lapsemme, yhteensä neljä, pyörivät jaloissamme ja olivat sopiva testiryhmä.

Ja tällä tiellä olen edelleen. Alku oli sopivan vaativaa ja myös palkitsevaa sekä hauskaa. Ja niin on työ Hevosenkengässä edelleen. Nyt takana on 116 uutta esitystä. Moni ihminen on saanut leivän Hevosenkengästä ja yksi sukupolvi on kasvanut pikkulapsista äideiksi ja isiksi, jotka nyt tuovat jälkikasvuaan teatteriin. Helppoa ei kaikki aina ole ollut, mutta teatteri on kehittynyt hienosti. Talous on välillä painanut raskaana päälle, mutta aina on löytynyt joku uusi ratkaisu, menestystä ja uusia ystäviä.

 Esityksemme muodostavat nykyään vahvan brändin. Meille tullaan, vaikka ei tiedetä, mikä on esitys. Katsojat ovat oppineet siihen, että aina on jotakin uutta ja korkeatasoista. Ja tietenkin teatterin uskomattoman upeat tilat. Niistä saamme nöyrästi kiittää Espoon kaupunkia ja myös Opetus- ja Kulttuuriministeriötä. Toiveemme on aina haluttu toteuttaa. Nyt muistellessa on syytä kiittää myös Kansallisteatteria 22:sta yhteisestä vuodesta. Siellä saimme toiminnan alkuvaiheessa oikeassa teatterissa näyttää mihin pystymme. Ja näyttö vakuutti muutkin. Teatterilla on vuosittain noin 30 000 katsojaa ja noin kolmesataa esitystä, joista lähes puolet kiertueilla Espoossa sekä muualla Suomessa, jo yli 100 esitystä Japanissa ja lukuisia muita ulkomaan vierailuja, joka vuosi uusi ensi-ilta ruotsinkielellä, 13 kokoaikatoimista työntekijää, uudisrakennuksia kauniilla Juhannusmäellä, viimeisenä Tusculum pienimmille ja taideterapialle ja yleisötyölle, hienosti kehittyvä Lelumuseo Hevosenkenkä WeeGee Museokeskuksessa, viitottuja ja kuvailutulkattuja esityksiä, julisteita, painotuotteita jne.

Jokainen aika on tuonut uutta ja muuttanut lasten elämää. Mutta yksi asia oli sama silloin eilen ja on nyt sekä varmuudella myös huomenna. Lapset tarvitsevat iloa, lämpöä ja ymmärrystä omalle erikoislaadulleen sekä kunnioittavaa suhtautumista aikuisilta. Lapsen arvo on jakamaton. Näillä arvoilla Teatteri Hevosenkengässä mentiin silloin eilen ja mennään nyt ja mennään myös huomenna. Kaikki lasten vuoksi. Iloitaan yhdessä Teatteri Hevosenkengän juhlavuodesta!

 

Kirsi Siren, Teatterinjohtaja
Espoossa 12.2.2020